Sivu 1
Julia, 23
Ajatteleva havainnoitsija unohtaa ryhtinsä, mutta omistautuu koko sydämellään toisille.
Sivu 2
Marika, 49
Näen vuodet, raskaat, rakkaat, merkitykselliset ja antoisat. Näen väsymyksen ja tiukan periksiantamattomuuden. Näen halun ja tahdon kääntyä valoon.
Näen epävarmuuden ja haurauden, näen sen ohuen ja keveän jolla olemme täällä, kiinni elämässä.
Sivu 3
Timo, 76
Näytän tässä muotokuvassa tärkeälle. Kenelle olen tärkeä?
Ja kuten miniäni huomasi, niin näytän myös todellakin siltä
että kuuntelen. Kuuntelen tarkkaan sen, mitä sinulla on sanottavaa.
Sivu 4
Stina, 36
Epätietoisuus on huolestuttanut minua.
Sivu 5
Maija, 73
Monta murhetta on sinunkin elämään mahtunut, mutta sitkeästi olet eteenpäin mennyt.
Suurempaa kuormaa ei anneta kuin minkä jaksaa kantaa.
Sivu 6
Arto, 73
Näen miehen jolla on iän uurtamat kasvot, katse on tulevaisuuteen ja hakee yhä uutta kuvallista kerrottavaa.
Sivu 7
Linda, 31 ja Lea, 4kk
Näen maalauksessa mut ja Biinsselin. Ja huomaan et meillä on samanväriset hiukset. Mamman tyttö.
Toivon myös että jotain koronapandemian takia muuttuneita asioita jää, kuten eräänlainen pienistä asioista iloitseminen ja niiden arvostaminen.
Sivu 8
Maire, 60
Minussa on samaa näköä isäni kanssa. Yksi tuttu vain totesi sen minulle jonkin aikaa sitten.
Sivu 9
Andreas, 32
Joku siellä tuijottaa, vähän niin kuin katsoisi peiliin.
Sivu 10
Camilla, 48
Tunnistan itseni, mutta en kuitenkaan. Tai… se antaa minusta niin selkeän kuvan, suru mutta kuitenkin vahvuus – eräänlainen elämän hyväksyminen.
Sivu 11
Tommi, 51
Vanhuus iski korona-aikana ensimmäisen kerran.
Sivu 12
Maria, 30
Näen rauhallisen olemuksen itsestäni.
Sivu 13
Annami, 39
Näen intensiteettiä ja voimaa, vivahteena skeptisismiä.
Sivu 14
Anders, 76
Näen eläkkeestä nauttivan lehtikuvaajan, joka välillä kaipaa työn sosiaalista puolta. Kahvitauot ja sen jälkeiset keskustelut savustamossa, eli tupakkahuoneessa.
Sivu 15
Tomas, 33
Mietin mitä nyt tehtäisiin seuraavaksi. Ja innolla eteenpäin.
Sivu 16
Vera, 31
Muotokuvan lisäksi maalauksessa on myös tunne. Nähtyäni muotokuvan
ajattelin aluksi että olenpas minä mietteliään ja ehkä jopa surullisen näköinen.
Toisen kerran katsottuani milteipä pelotti nähdä pandemian vuosien tunteitani
maalauksessa. Huolestuneisuus läheisistä ja perheestä on ollut suuri, vallitsevan pandemian aikana.
Näenkö vielä jotakin lisää muotokuvassani? En tiedä vielä, näetkö kenties
itse jotain mitä minä en?
Sivu 17
Niilo, 15
Katsoo, on omissa ajatuksissaan.
Sivu 18
Matthias, 32
Tunnistan itseni maalauksesta. Näen kirkkaasti että olen siinä. Se on kuin maalaus, jollaisia ihmiset pitävät vanhoissa kartanoissaan.
Sivu 19
Therese, 39
Hän on täällä, mutta näyttää olevan jossain aivan muualla ajatuksissaan.
Uskaltaako häntä häiritä?
Sivu 20
Helle, 93
Tämä aika on ollut vaikeaa. Keskustelimme siitä, kun lähdit maalaamaan muotokuvaani.
Nyt katson muotokuvaani tarkkaan. Enää emme keskustele siitä, mitä tämä aika on merkinnyt. Katson kuvakasvoja, tummaa taustaa, ja valoa, joka saapuu sivusta kasvoilleni.
Tunnistan itseni kuvasta. Kyllä se käy muotokuvastani.
————————————————————–
Ajan ilme -projektista
Ajan ilme oli kokeellinen taideprojekti, jonka parissa työskentelin puolen vuoden ajan. Projektissa tutkiskelin muotokuvien tekemistä pandemian puitteissa. Julkaisin projektin tälle nettisivulle taidekirjana. Se koostui muotokuvista ja lyhyistä teksteistä, jotka perustuvat keskusteluihin, joita
kävin mallien kanssa muotokuvien maalaamisen yhteydessä. Ihmiset pystyivät
seuraamaan kirjan rakentumista tasaisin väliajoin tekemieni julkaisujen kautta. Tein ja julkaisin uuden muotokuvan 1-2 viikon välein. Maalausten tekniikka on akryyli paperille.
Olen vuosien varrella maalannut spontaaneja omakuvia peilin avulla. Elävän mallin maalaaminenkin on tullut tutuksi. Tällä kertaa käytin kameraa ja tietokonetta apuvälineinä. Valokuvasin mallit ja työskentelin digitaalisen valokuvan pohjalta. Sen lisäksi, että otin kameralla poseerauskuvan, otin myös ylimääräisiä kuvia, jotka auttoivat hahmottamaan mallia maalaustyön aikana. Käytin myös apunani kuvankäsittelyohjelmaa. Muuntelin maalaamisen aikana kuvien valotusta, pyrkien jäljittelemään luonnonvalon käyttäytymistä.
Erään mallin kohdalla olisi ollut riski matkata alueelle, jossa tartuntaluvut olivat nousussa. Päätin käyttää etäyhteyttä, jossa neuvoin ja ohjeistin mallia sekä avustajaa, ja kuvasin videopuhelun avulla. Ensimmäisen yrityksen jälkeen huomasin tietokoneen näytöllä, että kuvat olivatkin liian hämäriä. Otimme etäkuvauksen myöhemmin uusiksi, ja pyysin kuvauspaikan avustajaa lisäämään valotehoa. Toisella yrittämällä kuvaaminen jo onnistui. Etäyhteyden käytöstä puuttui luonnollinen, välitön kohtaaminen. Muistelin tapaamisia henkilön kanssa ennen pandemiaa, ja niiden muistojen kautta pohdiskelin henkilön persoonallisuutta.
Maalasin enemmän ja vähemmän tuttuja ihmisiä pääasiallisesti pohjanmaan alueelta, jossa asuin ja työskentelin sekä projektin että pandemian aikana. Pidempiaikaiset istunnot, joissa tutustuu toiseen ihmiseen, olivat koronapandemian takia poissa luvusta. Tuttujen ihmisten valokuvista maalatessa minua auttoi käsitykseni heidän persoonallisuudesta.
Esitän näitä maalauksia kutsunäyttelyssä Pietarsaaren kaupunginkirjastossa 1.2. – 31.7.2022 välisenä aikana. Näyttelyssä on luettavana ja mukaan otettavana teksti, joka liittyy muotokuvataiteeseen. Esseen Om Ansikten, porträtt och speglar on kirjoittanut filosofi ja kuvataiteilija Göran Torrkulla. Näyttelyä on tukenut Svensk-Österbottniska samfundet.
Lataa tästä essee:
Työskentelyäni Ajan ilmeen tekemisen aikana tuki Taiteen edistämiskeskuksen Pohjanmaan taidetoimikunta.
Utställningen Tidens uttryck stöds av / Näyttelyä Ajan ilme tukee:
Svensk-Österbottniska samfundet