AJAN ILME

Muotokuvia peitetyistä ilmeistä

Esipuhe

Ajan ilme on taidekirja, joka koostuu muotokuvista ja kirjoitetusta sanasta. Tavoitteeni sitä tehdessä on kurkistaa maskien taakse ja palauttaa anonyymi takaisin persoonaksi. Kirjan henkilöt ovat todellisia, mutta tarina on fiktiivinen. Ihmiset sijoittuvat tässä kertomuksessa kuvitteelliseen Ähtävänjoenkylään pohjanmaalla. Kirja on katalogi kylän ihmisistä, jotka elävät eristyksissään koronarajoitusten aikana.

Jokaisen muotokuvan yhteydessä on lyhyt teksti. Se perustuu maalauksen mallin kanssa käymääni keskusteluun, muotokuvan maalaamisen yhteydessä. Kirja kasvaa ja päivittyy sivu kerrallaan tällä nettisivulla, tästä hetkestä vuoden 2021 loppuun saakka. Lopulta siinä on noin kaksikymmentä muotokuvaa, ja julkaisen kirjan sivustolla kokonaisena. Siihen saakka nähtävillä on tämä luonnosmainen versio. Toivon kirjan saavuttavan yleisönsä helposti tänä koronapandemian aikana, pystyyhän sitä selailemaan kotona tietokoneella tai vaikkapa älypuhelimella paikasta riippumatta. Tervetuloa tutustumaan tähän taidekirjaan, nämä ovat muotokuvia peitetyistä ilmeistä.

Aki Koskinen, 29.6.2021 Pietarsaari

Sivu 1

Julia, 23

Ajatteleva havainnoitsija unohtaa ryhtinsä, mutta omistautuu koko sydämellään toisille.

Sivu 2

Marika, 49

Näen vuodet, raskaat, rakkaat, merkitykselliset ja antoisat. Näen väsymyksen ja tiukan periksiantamattomuuden. Näen halun ja tahdon kääntyä valoon.

Näen epävarmuuden ja haurauden, näen sen ohuen ja keveän jolla olemme täällä, kiinni elämässä.

Sivu 3

Timo, 75

Ollaan menossa ylöspäin.

Sivu 4

Stina, 36

Epätietoisuus on huolestuttanut minua.

Sivu 5

Maija, 73

Monta murhetta on sinunkin elämään mahtunut, mutta sitkeästi olet eteenpäin mennyt.

Suurempaa kuormaa ei anneta kuin minkä jaksaa kantaa.

Sivu 6

Arto, 73

Onhan korona rajoittanut liikkumista, on monta tapahtumaa jäänyt kokematta ja näkemättä.

Sivu 7

Linda, 31 ja Lea, 4kk

Näen maalauksessa mut ja Biinsselin. Ja huomaan et meillä on samanväriset hiukset. Mamman tyttö.

Korona-aika on ollut mulle hyvä aika saada bejbi, koska mä oon muuten niin rauhaton ja hyppään joka paikassa. Oli pakkokin karsia tekemisiä, kun ne karsi ittensä. Ei oo tarvinnut tuntea jäävänsä mistään paitsi. Toivon myös että jotain koronan takia muuttuneita asioita jää, kuten eräänlainen pienistä asioista iloitseminen ja niiden arvostaminen.

Sivu 8

Maire, 60

Minussa on samaa näköä isäni kanssa. Yksi tuttu vain totesi sen minulle jonkin aikaa sitten.

Sivu 9

Andreas, 32

Joku siellä tuijottaa, vähän niinku peiliin katsoisi.

Sivu 10

Camilla, 48

Tunnistan itseni, mutta en kuitenkaan. Tai… se antaa minusta niin selkeän kuvan, suru mutta kuitenkin vahvuus – eräänlainen elämän hyväksyminen.

Sivu 11

Tommi, 51

Vanhuus iski korona-aikana ensimmäisen kerran.






Työskentelyäni tukee: